Elokuun KruunuEilen kruunua oksista punoin
heitin mereen en laskenut päähäni
kirjassa kerrottiin vanhan ystävän
kuolleen kesken matkan
nämä päivät on lyhyitä
lyhyemmiksi käyvät
silti tai juuri siksi tunnen
että jokin kasvaa
HikiVäkevä hiki tuo vapaan maan
Tämä on uusi kirja
Yksi kirjain isossa kirjassa
Tämä on oikeaa aikaa
Maasta nousee vahva tuoksu
Maan sylistä ihmisen hengitys
Unelma ei voi olla turha
Uni ei koskaan vain lepoa
KainPohjoinen puhaltaa
riisuu mielen vaatteistaan
ja epäonnen sirpaleista peili liimataan
se siellä palelee, sinun mykkä kuvasi
se todistaja totisena kaiken jälleen kerran turhan pantiks toteaa
Ja teitpä minkä teit
viiltää viima vastaan
Kivinen KirjaMinä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone, pimeä metsätalo, pimeä maa
ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa,
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin
Silmä näkee vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan
Kvartetto Rock-Yhtyeelle Ja Solistille, OP. 1On tämä maailma jonkun toisen unelma
Rakentaa ja tuhota kylvää taikka leikata
Siis onko muita aiheita kuin rakkaus
Tai kuolema?
Tänään, tänään, tänään!
Kun huomisesta ei tiedä ja eilinen
On mennyttä
LinnunrataJoka kevät tuntuu siltä, että vuodet pimenee
Lehdet puissa hohkaa värein
Himmeämmin hiukan aina
Joka päivä vähän ennen edellistään hupenee
Kasvot rakkaitten on hieman kalpeammat
Kuin on muistoissa
Pian, sano minulle pian, että vielä on aikaa
Myrskyn ratsutOlisitko ihmeellinen laulu onnen sävellajissa
Tai viljapelto auringonkajossa kultainen
Äärimmäinen haaste minun väsyneelle mielelleni
Siellä missä tähdet piirtää pääsi ylle korkeinta kruunua
Niin olet minusta kaukana
Kun päivä nousee
Lepää myrskyn ratsut riennostaan
Punainen KomentajaOn laivamme pimeydestä tehty
Se pilkkaa luonnon lakeja
Touvein ja köysin ja takiloin, purjein
Se seilaa tyhjyyden aaltoja
Kansillaan punainen miehistö, tumma
Kuin verellä maalattu olisi
Viittojen, huppujen purppuran lomasta
Tuikkivat tummina hopeasilmät
PuuvertausTotesit, että rakkaus on puu
Juurineen ja latvoineen
Keväineen ja syksyineen
Hedelmineen, tuholaisineen
Se nousee siemenestä löydettyään elinpaikan
Kasvaa hiljaa vuosilustoin
Elää ihmistä kauemmin