AamuHiljaa nukkuu yksinäinen
Voin sanat kuulla sen, kaipuu on eilinen
Kaikki unhoittuu aamu vierellään
Niin vaitonaiset ovat sanat sen
Tunnen viimeinkin sen kosketuksen
Tuuli kuljettaa, muistoihin meitä vie
soittaen sävelmää
Haudasta HautaanMurheet päivien perässäin kulkkee
Kipu niskassa taakaksi saakka
Unelmat elämän tuhottu
maahan syvälle multaan
Ei pelko anteeksi anna
Yksin saan vajota pohjaan
Ei kuolema jaksa odottaa
KuolematonKatsoen jokaisen varjon taakse
epäillen myös omia sanojaan
Pelkoa ei koskaan saa kuolemaan viha
jota ihminen ei saa sammumaan
Vankina omassa maailmassaan
Elävältä haudattu
Ei koskaan rauhaa saa
Menneisyyteen KahlittuElämä kuin veteen piiretty viiva
Kosketuksesta hajoten
kyyneleiksi särkyen
Askeleiden äänet
kantautuvat kaukaa
Aika pysähtyy
Pelko odottaa huutaen
Pahan KasvotKivun kasvot heille kertoo
kuinka paljon lisää vaaditaan,
kuka kestää ja kuka ei
Uusi päivä, samat kasvot
askeleen lähempänä kuolemaa
On vain pakko jaksaa
Viekää minut täältä pois
Pimeyden ValtakuntaYksi joukostamme on erotettu
Syrjäytetty, kuolemaan tuomittu
Toinen jalka haudassa makaa tuo onneton
Viimeinen virsi hänelle kuiskataan
hiljainen hetki näin suodaan
Inho elämää kohtaan mullaksi muuttuu
Sieluni SirpaleetJo tuhannet vuodet olin kärsinyt tuskastani
Ennen syntymääni sekä jälkeen elämäni
Elämän pimeät kolkat rantautuivat syvälle sieluuni
Olenko jo tarpeeksi kärsinyt
En nähnyt koskaan valoa tunnelin päässä
Näin ainoastaan sieluni sirpaleet
Menetetyn rakkauden, tuhkat menetetyn elämän
Jokainen askel toi minua lähemmäksi
VarjoKeskeneräisen lauseen
valkoiset sanat
hautaavat alleen tuon tuskan eilisen
Kauan jo kadonneena ollut on hän
kulkiessaan valtatiellä pimeän
Yksin kaukana, vailla elämää
jos ikinä kotiin hän löytää