Kotiteollisuus все тексты (слова) песен, переводы, видео, клипы

Enkeleitä putoaa taas
taivahalta alas
joku siivet revittyinä
takas palas
toinen myy itseään
ja kolmas on kai varas
kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Mies määrää, tai niin se luulee
Takki auki kusee vastatuuleen
Yksin on muka maailmaa vastaan
Siihen kykene ei mies paraskaan
Hakee ilonsa ikävästä
Tai tuopista, se on miehekästä
Mut kuka sarvikuonotkin kengittää
Elvyttää, ett' se elää ja hengittää?

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä

3. Iankaikkinen

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille

Kun nukkuneet on apilat ja
Nukkuneet on heinät
Kun pienet oksat tukkineet on käenpesän reiän
Yössä kulkee kone yössä kulkee kone
Kun vankiloissa vangit on
Ja hevot hinkaloissa
Kun pikkutytön unelmiin käy suuri oksa voissa
Niin yössä kulkee kone yössä kulkee kone

Пара лет
Старит меня
По крайней мере на десяток.
Только меня не удивляет,
Как ускоряются
Летящие мимо
Знакомые и чужие ландшафты,
Новые и старые жилища

Maailmanloppu

aamunkoin myötä metsän viertä pyöräilen,
polku rantaan laskee kaarrellen,
kuin neito sadun oisin, heiniin pitkäkseni käyn ja itsestäni nautin
orvokin pientareelta poimin kuivuneen, eväskoriin lasken
hiuksillain kuuma tuuli leikkii lailla rakastajan jonka hetki sitten jätin

Kaikista ovista, ikkunoista
Rahaa satelee, ei iloani poista
Teidän kurjuus, vauhdin hurjuus
Sokaisee minut, on minun koko maailma
Ehkä en ihmisyyttä loista
Tai älyä, mut perässä toista:
Pois köyhät alta, raha ja valta
Määrää, kaikkialta saapuu voittajien armeija!

Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä
Äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä
Kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä
Neidon, jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä

Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla
On kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt

Sokea kansa vaeltaa
kohti jotain outoa onnelaa
kohti jotain sellaista maailmaa
jota ei ole olemassakaan

Siellä ei pidetä vieraista
vittu, siellä ei saa edes pieraista
siellä kaikki sileiksi kaulitaan

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti
totisesti vain omaan suuntaansa
yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa
eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan
eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan
elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa

Pukumiehet mustissa autoissaan
istuvat konjakit rinnuksilla
puhuvat sellaista suomea, jota ei
ymmärretä selkosilla
metsässä kirotaan: herra on herra ja työmies on työmies aina
herrat puhuvat paskaa ja työmies juo kossun lauantaina

Herran pelko on viisauden alku, näin meille opetettiin

Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa

Manun illallinen
tuodaan eteesi
päälle lasillinen
kyytipojaksi ja
olet valmis vaikka heikolle jäälle

Työmiehen haalari
roikkuu naulakossa ja

Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta

nähdään unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta

Hämärä, aamuinen kaupunki
makaa kuin hirviö hengetön
sen yllä musta taivas
raskas, ääretön

lähiöt eivät ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usvassa marssivat

Olen
isäni poika enkä muuta osaa olla

Murhe
hukkuu oluttuopin myrskyyn tai kossulla

Kyyti
meni Eurooppaan, minä jäin asemalle

Ei kukaan kelloa vedä
vanhus kuolee tuoliinsa
yksinäisyyteen, ikävään
ja perintöhuoliinsa
elämä oli satua
se kaikki on takana nyt
ei kukaan muista kuningatarta
hovi on lähtenyt

Kun musta yö taas saapuu
Silloin poissa on uneni
Sanat toisiinsa kiinni nivoutuu
Ja lujaverinenkin mureni
Kyllä tänne ääntä mahtuu
Sanoi joku mua viisaampi
Mut ei se niin mene, sanat jää elämään
Varsinkin ne, jotka satutti

Hän raivaa uuden tien
Yli isiemme luiden
Kerta kerran jälkeen korjaa
Veripelloilta sadon uuden

Tuonen ukko, koukkusormi,
Takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja,
Mustahammas, karvahäntä,

Isot miehet räpläävät,kännyköitä läppäreitään.
Kuin pippeleitään, katukahviloissa ravintoloissa.
Heilutaan kuin heinämiehet, vaikkei peltoa näy missään.
Ja iso mies on hädissään, kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan.

Ukonhauta!
Ukonhauta!

Kuoleman enteenä korppi raakkuu pihassa
Rakastat kyllä, mutta teet sen vihassa
Mielipiteet äreät, keinot järeät
Netissä raivoat, ihmiskuntaa häpeät
Uskossaan väkevät kaiken muka näkevät
Lauseilla Raamatun elämässään pätevät

Uskokaa, suuri kirja sanoo näin:

Laatopaikat, hautuumaat
ovat täynnä ja tukossa.
Hullujenhuoneet,
nyrkkiin puristuvat kädet ovat
vallanhimoisen ihmisen luoneet.
Olemme kyykyttäneet köyhiä ja
vielä päälle konjakit juoneet.
Rahat salkkuun, sotilaat arkkuun.

Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo

Kaukaa jostain
humalainen nauru raikaa
herrat kai siellä
viettävät taas laatuaikaa
Konjakki läikkyy
on rinnuksilla kaviaarit
pihvit maistuu
kansan verestä marinadit

Tule surma sarvinesi,
tuudittele lastasi Tuonelaan
tuonne kirkon mullan alle
luutarhaan maatumaan

Tule surma suon poikki,
tule halki metsämaan
kulje kotipihojen poikki

Miehen perse kyntää maata ja nenä viistää taivasta
Omistaa maailman vaikka nimen sai vasta
Tukka on takana, sikari palaa
Salkku on puolillaan Euroopan rahaa
Katselee kotitalon nurkkaan pimeään
Muistelee unohtunutta nimeään

Esitelkää itseni minulle (x2)