Aatosharmaa jouten
harmaa juoden
ollut maassa hyvin pitkään vierellä vuoden
läksi suoden multaisen muodon
lopun aatos valveilla tai ei niin kuolen
__________________________________
grey void
Ciwenkiertomaanwäen maanportti
alas wartta
kastesienen rihmastoista
niwosköyde
wyöltä wuolos
katkerkyynel
kiwen loween
kaiwa kannon alle
HiensyntyHiensynty
Maistuu suussa
Sylki
Polttaa kieltä
Huuma
Kivun villiys
Virne
Parju himo
Hiljaiseksi Lampi Jaathe pond stays still
dusk emerges in cyan shades
slowly from the depths of the soil
stones accost the inner you
hue of blue inspires
one of stone
from the cold soil
HuomenKuulaina öinä syksyn
Kajo täyttää taivaan hohtoon
Sarasteen koittaessa
Taivaanlaki ylle kumartuu
Huomenen tervehdyksen kaikuessa aamuruskoon
Pimeän selänteen kääntyessä
Takaisin suo meille yön tummuus
Loisteeton päivyt
Huomen - Morrowkuulaina öinä syksyn
kajo täyttää taivaan hohtoon
sarasteen koittaessa
taivaanlaki ylle kumartuu
huomenen tervehdyksen
kaikuessa aamuruskoon
pimeän selänteen kääntyessä
takaisin suo meille yön tummuus
Kauan 1999Kauan-1999
1. Näkin Laulu (07:41)
2. Huomen (06:46)
3. Revontulet (03:43)
4. Hallavedet (07:32)
5. Etäisyyksien Taa (05:52)
6. Lauluni Sinulle (05:42)
7. Taival (06:44)
KieloKielo Lyrics
Himmeässä yössä houreissaan kulki
Helmikukkien keinuvaan kuolonkehtoon
Harmaa saattue allensa sulki
Ylevän ja suloisen viimeisen ehtoon
Metsän kämmenellä versoo kielo
Kuolo vaalii omiaan vainonmaille käy
Kuolleesi JokeenHeitд kuolleesi jokeen
Kalmahiset kylve
Kдy mielesi maille
Maan kutsu
Suomut silmistдsi sдrje
Sydдn sammuksiin
Sitten silje silmut
Pдivдt menneet
Luopumisen LauluLaulu veden yli vangitut sanat
Uniin kannettu tänne kylmyyteen
Tulee ääni kuoltava kuulemaan
Äänen lento tänne kantaa
Luopumisen laulu on lintu saattaa veden yli
Lento lähelle tänne äänen synty
Unien lintu missä ojennan käden
En enää laula en enää ole
Niin Auer Hiljaa Vieantaa virrata sateen
pian se hahmoja nostattaa
kun luonnonhelma henkii
verettömiä utulintuja
kuin häilyviä perhoja
väreilisi pinta maan
niin auer hiljaa vierii
viljan yllä laineilee
Oikea SointiTiedän väsyneeni päivät lyö päin
Kaunis on sun suu ja iho lohtu
Rakkaus ulvo täällä iske oikea sointi
Sarvet sun pää sarvet mun pää
Huomaan jääneeni yöt vie vierelle
Kylmä sun kylki pinta jäätää
Talvet ulvoo täällä iskee oikea sointi
Saivo 2011Saivo-2011
1. Saivon Kimallus (03:40)
2. Pojan Kiiski (06:46)
3. Pienet Purot (08:08)
4. Uloin (04:18)
5. Sateen Soutu (03:05)
6. Haaksi (09:14)
SavoieLapsena kuultu laulu
Voima tuhannen kuoron
Unissa laulu lensi
Parvi muuttolintuja sydänmaille
Aamulla taon ääneen
Kipinöi sydänkumpu
SeesTänne syvyiseen
Veisuu vaimenee
Viimein huuto laantui
Ja urut on sees
Tänne siis tee
Minusta syvänne
Jonne maisema
SeitsensarviMenetä tämä päivä harmaa sävytön paiste
Valkoisten kärpästen suvi
Iltapäivä ankeaa kesää matka kiveen kuvaa
Hymyile 7 toivo suuntaa vene hyvään ajoon
Väkevä taimi kasva täällä vie meidät mailta
Tuonne kohti vapaa saattaja
Seit'sen sarvi haara hirvi vie rajoille
Kuolleen ajo hiljaa laske väsynyt vesi
SuortuvaTuuli vierellä kaikuu muistuttaa ikävästä
Suru on viipyvä aalto
Katsoa häntä silmiin kauniiseen
Kaulaan suortuvaan selkään
Kuten lumpeet laineilla hiuksesi
Notkeina korteina
Kaartavat mukailevat pintaa
Varttaan notkistaa hengitän lumousta
SutoiMaa maaten minä maan väelläni kukkii kaarnaa
Maa soi riekkoina sitä on sen syvin uumen
Sutoi tunturin vasa yötä myöhään viettäisi
Saapui tuuli tuli minut loihti vietteli
Ututyttö usvanneito terhen maahan karista
Vakaajani vaskilintu yötä siivin sivalla
Ryömi likelle lähemmälle pidän sinut kylmänä
Käännä kyljelle toiselle
TaivalEn ole yksin alla tähtein
Ilta toi vieraakseen syvän läheisyyden
Kun täältä vihdoin lähden
Jätän vuodattamatta kyyneleen
Kuljin hiljaa käsikkäin
Surun kanssa päivän päätteeseen
Tuo murhe vierelläin
Varis EloinenVaris eloinen
Arka mustalintu
Auringon väreet alas sinulle
Väsynvyyhdin
Surun lähetti
Kerro siitä
Kangas tulesta
Pinta väreistä
Vasenpolulta vasempaan
hullu tuuli kulki
vasemmalla vainaat
kulkee kuin aivan seipäät
vasemmalla hevoset kuolaa
laahaa vaivoin tiellä
vasemmalla ohra palaa
ja haudat ahmii
Vastakaiunvesille vastakaiun
vasten kaikuisin
sade uurtaa kasvojani
vesi suoltaa haavaa
vasten vesi syvävesi
aalto vuolee alastonta
tyyni vesi puhtoo
ViljaAntaa virrata sateen
Pian se hahmoja nostattaa
Kun luonnonhelma henkii
Verettömiä utulintuja
Kuin häilyviä perhoja
Väreilisi pinta maan
Niin auer hiljaa vierii
Viljan yllä laineilee