Viikate все тексты (слова) песен, переводы, видео, клипы

Valkeat kesäyöt, valkeat vedet kaarisilloin
kutsuvat kaislikot, kutsuvat kaarituet illoin
Iltamme saa kuin usva uuteen lumpeen kukkaan
Varoen
ja meidät kuin maisema maalataan

Vaienneet muut, vaienneet valovuotein matkat
valvovat puut, riippuvat koivut, lakkalatvat

Ei paina mieltä, vaikka hengetön
Huomenna hengetön, olisin nukkumassa nurmen alla
Niin kovin kaivomme on vedetön, ontto ja vedetön
Ei löydy tilkkaa edes raapimalla

Kun kaivaa routa maasta onneaan
Sen ymmärtää vain autuaat

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
Kuvia ei opaas ohjaa heitä kohti etelää.
Paha vaanii, vaan ei vie.

Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
Vastarintaan kera sinivuokkojen.
Paha vaanii, vaan ei vie.
Vieri ei viattomat yli jyrkänteen.

Kaikki alkoi yllättäin, iski kautta takavasemman
Sanakirja kertonut ei määritelmää ajan matalan
Varttitunti vierähtänee varttitunnissa
Kuudennentoista jälkeen tarvitaan jo apua
Mitä silloin sanotaan, jos ei voi kenellekkään soittaa?

Linja kertoo varattua, ääni käskee luurin laskemaan
Toinen ääni kellossa kun varautuu vain maltain maksamaan

Eräs kaunis päivä kaikki käy
Kuin tanssi päällä ruusujen
Eräs kaunis päivä kaikki käy

Rakkautta kutsuu hanki valkoinen
Hellassa kekäleillä kärmesten päät
Liiterissä oottaa kirves halkoineen
Heti perään toivon ettet mene

Miten jouduimmekaan, mielt ylitse laidan
miten jouduimmekaan tälle puolell aidan
jossa ruoho on kosteaa, linnutkaan ei liverrä duurissa
Miten jouduimmekaan, miehet ylitse laidan
- kivikoiden katveeseen

Lyö aallot ylitse, yö kuohuaa
purttamme heittelee

On ilta ja myrskyinen on sää
On seitsemän palkkionmetsästäjää
He tietävät, missä on lainsuojaton
Josta kymmenen tuhatta luvattu on
Haaskalinnut saalistaa

He kahluupaikkaa ylittää
Kun muuan toisista jälkeen jää

Kulkevat varjot kujiaan
Vaan eivät vie mukanaan
Kulkevat varjot kujiaan
Vaan eivät vie mukanaan
Joukkoa johtaa suru ja kaiho
Viimeistään vierellä rakkauden paino
Kulkevat vaiti kujiaan
vieden muut mukanaan

Joku taivaankin kantaa
kuten kaappinsa jokainen
Turha toistakin jalkaa
on siirtää puolelle kuolleiden
Jos kaikki kallion rinteet
kohti luodetta kohoaa
On alamäellä suunta
sitä kaakoksi kutsutaan

Mietin pääni puhki kuinka kerrotaan
miten tällä tiellä takin sijaan jalkapohjat aukeaa
ja ristin merkein varusteet todetaan
On myöhä vaan ei myöhäistä kääntyä kotiin palaamaan

Minäkään en uskonut, mitä leveämpi tie
sitä leveämmin käyvät tummat pilvet kanssain käsikkäin
Siks tätä pyydänkin vaikka olen mies,

Suonissani virtaa jälleen
Veri vuolas kulkurin
Vuolaana virtaa ja niin sakeana saa
Kirkas ja kylmä kuin on puro tunturin
Tai kun jäässä kesän jälkeen Kaakonmaa
Kuohujen keskellä vain yhtä ikävöi
Yhtä vain kaipaa ja yhtä odottaa
Niin kuin vain terä partaveitsen säkenöi

Vielä ne huudot korvissa kaikuu
Vaik' viikkoja muutama ohi on vierinyt
Kysymysmerkitkin suoriksi taipuu
Kun selvinkään asia mitään ei merkinnyt

Päälle lipaston vanha vekkari
Jätetty ol' käymään mennyttä aikaa

Taisin olla kuuden kun isä kerran kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Aivan, kuuden vanha olin silloin kyllä kun isä kysyi
"Poika, juotko jo viinaa?"
Ja mitä silloin pystyy vastaan sanomaan,
kun kysyjä on mies joka kaiken opettaa
Niin katson kuinka lasittunein silmin tuijottaa
ja tivaa "Juotko jo viinaa?"

Kun mielessäni kuljen muiston hämärään,
Niin toiveistani parhaat rauenneiksi nään.
Sain nuoruudelta siivet kerran minäkin
Ja pilvilinnan jonne lentäisin.

Pois siivistäni aika puhtauden vei,
Ja pilvilinna koskaan valmistunut ei.
Ei nuoruus yötä tunne, päivä aina on,

Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan
yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan
Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan
vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan
Näitä minä mietin, mietin kun katson etelään
Ei ydintalvet siellä kalistele peitsiään
Eikä päivä paista, paista itseään häveten
voi matalista vesistä päästä kävellen, kävellen

Elokuuta
Minä katson läpi liekin
Myrskylyhdyn sekä mietin
Elokuuta

Vastarantaa yö jo peittää
Täällä vasta hämärtää
Vastarantaa yö jo peittää

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt' ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain.
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan.
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan?

Ovet avautuvat avautuvat poislähdön edellä
Ovet avautuvat porraspuut pesty velkavedellä
Lainajuurta täällä purraan
Kuin hammasta ja tosissaan
Lainajuurta purraan kunnes elo luvan antaa:

- Mene vaan, mene vaan, mene vaan
"Lupa on", mene vaan,  mene vaan, mene vaan

Päähäni säkki pannaan
Säkki musta kuin pikinen yö
Ei sillä valoa kanneta torppaan
Ei siitä perheet leipää leivo, ei syö

Päähäni säkki pannaan
Juuttikangas ja hikinen vyö?
Nyt näen kirkkaammin kuin koskaan

Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie
Siinä Anglia katolleen kääntyi
Vielä vinossa liikennemerkkikin lie
Joka ohjausvirheestä vääntyi
Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni
Olin pyörinyt piennarta pitkin
Ojan pohjalla hampaita sylkiessäni
Minä oksensin verta ja itkin

Katkoviivan päältä matkamiehen nimen löytää,
jonka routa kylmän tullen mutkalle saa taipumaan
Ja rospuutto jos pyhäin alla hetken kattaa pöytää
jää allekirjoittaneet silloin yksin istumaan

Niin tie on musta, vaan mustempi ois mieli kulkijalla,
jos kuu ei paistaisi hopeaansa
-tummuvan taivaan alla

Mies on matkalla soratien laitaa,
Ja soratien laitaa
Niityn reunalla ojaa kaivaa vanha mies,
Se ojaa kaivaa
Kaukana pelloilla rukiin aallot, lainehtii
Viljavat aallot
Kasaten harteille vanhan painon...

Tavalla tai sitten toisella taipumaan saa
Pakastaa kynnet tai hyökätä vain selustaan

Vanhoja konsteja alusta aikojen, läpi kuljettu muurien aitojen
aitojen aatteiden marsseilla matkattu on

Toisinaan - kirjoista kyllästyn lukemaan
toisinaan kuinka aseita ladataan

Jos varjorastaat yöksi jää
Jos varjorastaat yöksi jää

Loitsusta puuttui puolet
Kirosanoista kolmannes
Raha-arpoja vuolen
Etten menettäisi enempää

Haljennut on lasi ilmapuntarin
Rauennut on liike kaappikellon heilurin
Tenho talvisen taivaan
Ja pauke palavan pakkasen
On maalannut ikkunaan kasvot lapsosen

chorus:
Kuurasta katsoo pienoinen pää

Tuohesta suu
Tuohesta kylki koivun
Tuonesta tukanjuuret
Tulensa ammentaa

Tervasta puu
Tervasta syyt ja seurat
Tervasta ajatukset